*

StefanTallqvist

Johdatus tähtitieteeseen

 

”johdatus tähtitieteeseen” oli suomenkielinen kurssikirja ”yhtä hyvin harrastajille, kun korkeakouluissa opiskeleville”. Minulla on toinen painos, suomentanut Jaakko Tuominen, Helsingissä 1975. Tuominen luennoi tähtitieteestä Helsingin yliopistolla, ja kirja edustaa sen ajan parasta tietoa ”Nykyajan tähtitiedettä”.

Katsotaan mitä kerrotaan luvussa 3.1. Johdatus (sanatarkka lainaus):

”Planeettajärjestelmällä ymmärretään kaikkia niitä kappaleita avaruudessa jotka maan tavoin kiertävät aurinkoa. Tämän määritelmän makuaisesti planeettajärjestelmän muodostavat seuraavat kappaleet:

1.       Yhdeksän (9) suurta planeettaa, joiden radat ovat melkein ympyrämäisiä ellipsejä, auringosta lukien: Merkurius, Venus, maa(Tellus), Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto.

 

2.       Kuut ja satelliitit, jotka kiertävät ellipsiratoja planeettojensa ympäri. Tunnettujen luonnollisten satelliittien lukumäärä on 32.

 

3.       Monet tuhannet pikkuplaneetat eli asteroidit, jotka kiertävät ellipsiratoja pääasiassa Marssin ja Jupiterin välisessä alueessa.

 

4.       Pyrstötähdet eli komeetat. Näiden perusosana on joko yksi tai useampia kiinteitä hiukkasia, joita ympäröi kaasua ja pölyä. Niiden radat ovat tavallisesi hyvin pitkiä ellipsejä.

 

5.       Meteoriitit ja interplanetaarinen pöly.Kun meteoriitti sattuu putoamaan maata kohti, ilmakehä jarruttaa sitä, ja sen eteen syntyy hehkuva ilmakerros. Tämä nopeasti ohimenevää ilmiötä sanotaan meteoriksi tai tähdenlennoksi. Suuremmat meteorit voivat kestää jarrutuksen ja putoavat maanpinnalle meteorikivinä eli meteoriitteina. Joskus nimitys meteoriitti käytetään myös hiukkasista jotka ovat avaruudessa. Joskus taas avaruudessa olevista meteoreista käytetään nimi meteoroidi.

Planeettajärjestelmä yhdessä auringon kanssa muodostavat aurinkokunnan. …”

=

Näillä määritelmillä pärjättiin astronomiassa lähes koko 1900 luvun loppuun asti! ”suuria planeettoja” oli siis 9, Pluto mukaan lukien!

Viite:

”johdatus tähtitieteeseen” alkuperäinen teos on ”Astronomi och astrofysik”, Gunnar Larsson-Leander (Prof.em.), Lund Observatory, Svensk akademiledamot. Klassen för astronomi och rymdvetenskap.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Vuonna 1995 sain postikirjeen mm Scientific American lehden toimittajana tunnetulta skeptikko Martin Gardnerilta. Samalla tuli hänen juuri ilmestynyt kirjansa ”Urantia: The Great Cult Mystery” by Martin Gardner, First published in 1995.

Gardner kirjoittaa esim. sivulla 189 koskien planeettakuntaa: … ”At the time the Urantia papers were written, the existence of a tenth planet, called Planet X was suspected by some astronomers. The latest evidence , based on extremely accurate measurements of the orbits of Urasnus and Nepptune, show no discrepancies that indicate an object beyond Pluto large enough to be called a planet.” ( Gardner viittaa mm julkaisuun The Asdtronomicl Journal (May 1993), ja “Planet X is Dead” by Robert Neaecye.

Gardner jataka: “If future space probes drive the final nail into the coffin of planet X will loyal Urantians shrug and say that the UB’s claim of 12 planets was another joke by fun-loving celestials?”

Gardner uskoo siis että Pluton ulkopuolella ei ole mitään sitä suurempaa planeettaa, ja saa tukea sen ajan (1995) astronomeilta.

Tyypillinen Gardein vinoilu joka ilmaisee hän lähes olematonta uskoa Urantia-tekstin väitteisiin. Urantia-teksti mainitsee 12 planeettaa jotka aluksi muodostuivat aurinkomme ympäri, SEKÄ 3 planeettaa jotka irtosivat vierailevasta systeemistä. Nämä kolme jäivät kiertämään aurinkoa, siis yhteensä 15 planeetasta. Nämä kolme vierasta kiertolaisia toivat planeettakuntaan väärän laisia kiertosuuntia (”retrograde motion”). Nämä vieraat kiertosuunnat aiheuttivat myöhemmin lukuisia muutoksia (metamorfooseja) planeettakunnasamme.

Tämä tapahtui 4.5 miljardia vuotta sitten Urantia-tekstin mukaan. Ajankota joka kaikki astronomit nykyään yhtyvät planettakunnan syntyhetkenä.
=

International Astronomical Union (IAU) piti Prahassa vuonna 2006 suuren kokouksen, jossa haettiin sanale “planet” määritelmää. Johtokunta ehdotti että tunnemme 12 aurinkoako kiertävää planeettaa, mutta ehdotus hylättiin ja asia meni äännetykseen jossa oli monta ehdotusta.
Siihen asti siis 9 planeettaa oli yleisesti hyväksytty!

“Before the discoveries of the early 21st century, astronomers had no real need for a formal definition for planets. With the discovery of Pluto in 1930, astronomers considered the Solar System to have nine (9) planets, along with thousands of smaller bodies such as asteroids and comets. Pluto was thought to be larger than Mercury.”

Pointini on siis osoittaa. että meni yli 70 vuotta (1935 … 2005), ennen kun Urantia-tekstin 12+3 planeettaa rupesi vaikuttamaan todelliselta väitteeltä. Suinkaan ei ainoastaan planeettojen määrä, vaan lukuisat U-tekstin muut maininnat asiasta ovat nykypäivän tiedettä, vuonna 2017!

Toimituksen poiminnat